Sunnylla vihdoin juoksut ohi, ah alkaa palautua entiselleen :). Otettiin eilen lenkillä tokoa, ja ai kun neiti osasi, kerrankin kuin unelma! Seuraaminen oli tiivistä ja kontakti pysyi koko ajan ja paikkamakuukin onnistui vihdoin pihalla, tosin kuivalla tiellä vain :p. Luoksetulokin oli todella innokasta ja perusasento täydellinen.

Ostettiin vihdoin uusi naksutinkin Tampereen KV:stä, kun olin katsomassa. No, Sani taas neiteili ja pelkäsi sen ääntä, vaikka ennen ei ole kyllä pelännyt.. Semmosta Karlien rautakielistä erittäin kovaäänistä, joten toisaalta en ihmettele :p. Ostin sitten uuden, hiljaisemman (ja kalliimman ;s) tytsylle, eikä sitä pelätty. Nyt ollaan jo melkeen riippuvaisia naksusta, no okei ei ihan ;p. On se kuitenkin kätevä vehje :D.

Me ollaan nyt Sanin kanssa tehty sopimus, että tokoillaan ehkä kerran viikossa, niin että into pysyy pitkään, molempien siis :D.